Villan viemää
Sain juuri päähänpiston: nuuhkin ja kosketan villaa ihan pienesti vain. Oikeasti en ehdi. Ensimmäistä kertaa viikkoihin tai kuukausiin avasin villalaatikon, rapistelin villapusseja ja availin niitä. Nuuhkin ja haistelin silmät kiinni. Inspiraatio – se on täällä taas! Hetkessä olin villan viemää ja tänään mikään ei voi estää minua. Ei kiire, ei väsymys eikä tekemättömät työt tai velvollisuudet. Nyt minä huovutan!