Huopapallona luokses pompin
Onneksi on äitienpäivä. Tänä vuonna se sai taiteilijan kaivautumaan ulos tutkijankammiostaan, kaivamaan villapussukat kaapeista, valuttamaan kuumaa vettä hanasta ja tarttumaan mäntysuopaan. Päämääränä oman äitini kaulaa koristavat helmet revin varovasti villalevystä ohuita suikaleita ja kasvavaa villapalloa tiukasti sormissani pidellen lisäsin villaa kerros kerrokselta. Lopuksi vielä neulasin pallon pysymään muodossaan. Seuraavaksi jokainen pallo joutui vuoro vuorollaan kylpyyn kuumaan veteen ja saippuaisin sormin huovutin kunkin pinnan siten, että pallo ei rajussakaan käsittelyssä lähde enää purkaantumaan. Tätä seurasi huopapallonteon hauskin vaihe: pyöritin palloja käsieni välissä ja pöytää vasten, yksitellen, kaksitellen tai vielä useampaa kerrallaan, siten, että jokainen niistä kutistui ja tiivistyi hetki hetkeltä. Tämän raivokkaan pyörittelyn seurauksena minulla oli kolmisenkymmentä pikkuruista huopapalloa odottamassa kuivumistaan ja niiden pujottamista korusiimaan puuhelmien kanssa.
Hyvää äitienpäivää kaikille äideille – erityisesti sille kaikkein parhaimmalle ja rakkaimmalle eli minun omalle äidilleni!
P.S. Samaan syssyyn tekaisin myös kahdet muut helmet. Tsekkaapa kuvat.